Tammikuu

Kuinka talvi voikaan aina yllättää!!

Täällä kotona lunta tullut vielä ihan sopivasti (10-15cm), mutta pakkasta sen sijaan on välillä ollut koiratouhuihin liikaa, välillä menty jo toisellekymmenelle pakkasasteelle, joka yhdessä pöllyävän pakkaslumen kanssa ei ole enää ihan terveellistä. Ahvenanmaalla pakkanen ei ole ollut ihan samaa luokkaa, mutta sen sijaan lunta on siellä saatu enemmän kuin tarpeeksi. Kunnes sitten tuli suojakelit, lumenpinnat laskivat ja taas heti kovat pakkaset. Ahvenanmaalla hanki on kuin betonia, mutta paikoitellen ei ole lunta ollenkaan ja täällä kotona karkea, tassuja rikkova keli. Että, joo...

Vilhon olin ilmoittanut kokeeseen Ahvenanmaalle tammikuun alussa, mutta koe siirrettiin ja sitten sekin peruttiin. Katotaan, onko vielä kelejä, että voitaisiin startata kk kokeessa. Lumen ja pakkasen lisäksi sekä meillä että Ahvenanmaalla pitää aina miettiä, miten vaarallisia jäät on. Jos vaikka ajettavaksi tuleekin kettu...

Vihdoin sitten kolleegio kävi Ruotsissa startanneen kolmikon kokeet läpi ja 23.1. Lyyti, Vaappu ja Tytti voivat virallisesti tituuleerata itseään FI & Se KVA-mäaj. Hyvä me!

Vilhokin starttasi Ahvenanmaalla 30.1.aika kylmässä (-9) pakkaskelissä ja sai tulokseksi MÄAJ1- 65,67 keskeytyksellä. Hanki oli kova ja päällä pari senttiä lunta, mutta silti kauris osasi viedä inhottavin paikkoihin ja jalat upposivat niin, että etujalkojen kannuksista vuosi verta.

Helmikuu

Kylmyys senkun jatkuu! Ja karppa.

Lyyti osallistui mäyräkoirien ajomaaotteluun Tanskassa 7.2. Sää sielläkin talvinen, muutama aste pakkasta ja lunta pyrytti ennen kisaa ihan kunnolla. Ja Pohjanmeren vieressä kova tuuli sai lumen vielä kinostumaan kunnolla. Jännää pakkaslunta, meren kosteus ehkä vaikuttaa siihen, mutta se ei pöllynnyt lainkaan ja oli aika tiivistä, niin kuin nuoskalunta. Mutta Lyyti pelitti sielläkin hienosti, se sai ykköstuloksen (54p) ja oli kokeen kolmas (3.)!!! Nyt voin anoa sille Tanskan ajovalion titteliä ja sitten Pohjoismaista ajovalion titteliä. Nyt (23.2.26) sen tittelirivi näyttää tältä: DK KVA-A FI KVA-MÄAJ POHJ KVA-MÄAJ SE KVA-A SE JVA.

Loppukuu sitten yritettiin ensin juoksuttaa vähän sorkkaa, vaikka aika vähiin on menny. Ja puolenkuun jälkeen rusakkoa, joita niitäkään ei ihan mahdottomasti ole. Paksu lumi vähän haittasi harrastusta ja karppa siellä välissä, vaikka enemmän haittaa oli tosikylmistä keleistä, jotenkin siedettävä keli oli usein vasta iltapäivästä. Eikä puput pahemmin haise enää silloin, eikä kyllä kuivalla kovalla pakkasellakaan. Yllättävän hyvin niitä kyllä löytyi sittenkin kun löysi sopivan paikan. Ihan viimeiset päivät keli oli taas toisenlaista, ensin räntää taivaan täydeltä ja sitten vettä. Raskas keli ja tiet ihan peilijäässä. Haastavaa tilanteessa oli, että loukkasin polveni viimeisenä sorkkajahtipäivänä, köpöttelin kepeillä, minkä pystyin

Maalis-huhtikuu

Edelleen polvi… eli koirien lenkitys ja varsinkin kaikki muu harrastaminen on vaikeaa. Lumetkin suli nopeasti ja olis voinu tehdä poitsulle vaikka jälkiä, vaan ei. No, ei poika raasu ole paljon kotona ollutkaan, kun ensin Tytti aloitti juoksun ja heti perään Stella, jonka juoksu onkin ollut erityisen kestävää mallia. Käyty jo kohtuakin ultraamassa, mutta kaikki näytti olevan kunnossa.

Tytin kanssa käytiin maaliskuun puolivälissä Norjassa, onneksi kyseessä vasen polvi ja automaattivaihteisella ajo onnistuu ≈) Reissu näyttää tuottavan tulosta, ultrassa näkyi ihan hyvä määrä pentuja, vaikka eihän se koskaan tarkka ole. Pentujen isä on norjalainen Pohj KVA-A Se Mva Stuttleggens Victor, joka kantaa N-geeniä tuplana. (Pentuja-sivulla alaotsikko/linkki, jossa lisätietoja ja kuvat vanhemmista).

Toukokuu

Alkaa mennä hermo tämän polven kanssa, kun ei pysty mitenkään vielä noihin jälkihommiin. Ja koska on tuota ikää jo jonkin verran kertynyt, niin katsotaan, että aika hoitaa, jos ei muuten, niin vissiin kuoppaan.

Koirametsässä käyty n kerran viikossa, että on koirilla ollut edes jotain riekuttavaa. Yksi mätsäri Vilhon kanssa ja johonkin vielä ollaan menossa. Tytti on aika valtava, saa nähdä, kuinka monta sieltä sitten maailmaan tupsahtaa. Edelleen sillä on menohaluja, mutta sen lenkkeilyä on alettu jo hieman rajoittaa.

16.5. Tytti sitten synnytti 4poikaa ja yhden tytön. Äiti ja lapset voivat hyvin.

Näyttelyissään käyty Vilhon ja sisko Vapun kanssa, Vilholla vähän motivaatio-ongelmaa, esiintyy ihan kauniisti, mutta potku puuttuu. 31.5. Tehtiin pikavisiitti Gimon Nord-näyttelyyn Ruotsiin ihan mukavin tuloksin, Vilho käy-eri SA PU2 SERT ja Nord-varasert ja Vappu käy-eri SA PN3 SERT.

Kesäkuu

Pentujen hoitoa…siitä se taas on kesä tehty. 6.6. Käväistiin Tuurin näyttelyssä, Vilho sileä eri, mutta Vappu käy eri1 SA PN1 Sert ja lopuksi RYP3!

Metsään tekisi mieli, mutta kun juhannuksena polvi meni jo kolmannen kerran neljässä kuukaudessa, niin ei paljon naurata. Itse asiassa pkle kun xxxx. Vaan näillä nyt mennään, vanha akka. Kerran tein Vilholle lyhyen jäljen ja käytiin se jäljestämässä, mutta kokeisiin ei tuolla treenillä tuollaisen vauhtihirmun kanssa kyllä mennä.

Heinäkuu

Alkukuusta lähtivät pennut matkaan, aika hiljaiselta tuntuu. Vilhon ja Vapun kanssa tehtiin matka Ruotsin puolelle Piteåån, ensin Sjulnäs Nordic 11.7. ja mäyräkoirakerhon näyttely 12.7. Vilho molempina päivinä sileä käy-eri, Vappu sen sijaan lauantaina käy-eri1 SA PN1 VSP SERT ja NORD-SERT ja sunnuntaina käy-eri1 SA PN1 ROP SERT ja lopuksi RYP2! Ja siis kolmella Ruotsin näyttelyllä Se MVA ja sitten FI MVA! Kuvia Instassa rivakkakennel ja kerttu.ja.kumppanit Tuomareina la Jill Hector, su Thomas Eriksson. 18.7. käytiin vielä Pöytyällä pyörähtämässä, Vilho taas sileä käy-eri ja vappu käy-eri-SA. 19.7. valioitui Jekku (R. Ähäkutti) Saarijärvellä! Käy-eri1 SA PU2 SERT-> FI MVA Onnea Vapulle ja Jekulle sekä taustajoukoille!

Elokuu

Elokuun alussa jatkui Vilhon Ruotsin reissut: 7.10 jälkikoe, jossa nuorimies otti ilon irti, en oikein muistanut kuinka paljon sitä pitikään jarruttaa, että pystyy keskittymään verijälkeen. Se jälki siis nolla, seuraavana päivänä nord-näyttely Askersundissa, jossa Vilho käy eri1 SA PU2 ja Ruotsin Muotovalio, Se MVA. Siten myös FI MVA. Tuomarina Benny Blid von Schedvin. Seuraavana päivänä mäyräkoirien näyttely Salassa, jossa Vilho käy eri1 SA PU1 VSP. Tuomarina Jan Stääv. Sitten vielä maanantaina jäljelle, joka menikin oikein mukavasti ja Vilho sai ykköstuloksen. Nyt Vilholla oli kasassa kaksi ykköstä, joten pakko jatkaa. Yksi reissu tehtiin vielä ja minä olin menossa jäljelle aivan vääränä päivänäkin, mutta onneksi olin kuitenkin jo Ruotsin puolella, kun tuomari soitteli perään, että missä olen. Sitten vaan nilkka suorana ja myöhästyttiin reilu tunti sovitusta, jonka minä siis olin laittanut kalenteriin väärälle päivälle. Tsiisus. No, mun hermoilu ei onneksi tarttunut koiraan ja se teki kyllä tosi hienon suorituksen ja sai kolmannen ykkösensä ja siitä tulee Ruotsin jälkivalio, Se VCH/ JVA. Oltais keritty hyvin aamuksi kotiin, mutta kaikki autopaikat lautoilla oli täynnä, joten kotiin tultiin Ahvenanmaan kautta. Vuosi aiemmin näin myös, mutta silloin paluupäiväksi osui syyskuun eka, jolloin Ahvenanmaalla alkaa irtipito ja saatiin aloittaa treeni siellä, nyt ei jääty odottamaan sitä, vaan tosiaan kotiin ja siellä kyllä sitten heti aamulla linkku irti.

Nuo Vilhon valionarvot tuntuu kestävän.... Vaan kyllä ne joku päivä tulee =)

Syyskuu

Vähän liian lämmintä on vielä ollut. Kaikki koirat on saaneet treenata, jokaisella on ollut ajoja, mutta kun ei pysty laskemaan kuin yhden koiran päivässä, senkin irtilaskun aikana voi lämpötila nousta jo turhan korkeaksi. Ja monena päivänä ei olla menty, koska heti alkajaisiksi on ollut niin lämmintä. Kaikkia kun kuitenkin jonkin verran tasapuolisesti juoksutetaan. Mutta kyllä ne kelit aina on viilenneet, ennemmin tai myöhemmin.